Nouseva

Haagan palokunta perustettiin 14.2.1904


Lill-Hoplaks FBK v.1904


Palokunta perustettiin 14.2.1904 nimellä Lill-Hoplaks FBK.

Haagan alueelle, sitä halkovan Turun radan varteen, alkoi vuosisadan vaihteessa syntyä huvilayhdyskunta, josta kehittyi hallinnollisesti ensin taajaväkinen yhdyskunta ja sittemmin vuonna 1922 Haagan kauppala.
Se puolestaan yhdistettiin osaksi Helsingin kaupunkia vuoden 1946 alussa, nykyiseksi Etelä-Haagaksi. 

Säännöt vahvistettiin Uudenmaan kuvernöörin kansliassa vuonna 1905.
Tätä nimeä se kantoi vuoteen 1919, jonka jälkeen nimeksi tuli Haga Frivilliga Brandkår r.f., jolloin myös tehtiin sääntömuutos.

Haagan muututtua asumalähiöksi 1960-luvulla ja suomalaistuttua tehtiin palokunnalle vuonna 1974 uudet säännöt. Samalla nimeksi tuli lyhyesti Haagan VPK r.y. Viimeisin sääntömuutos on vuodelta 1987.


Palokunnan perustajajäsenet olivat:

Kirjaltaja Fredrik Bernhard Beckman 
Läkkiseppämestari  Karl Fredrik Beckman 
Puutarhuri Albert Blomfelt 
Puutarhuri  Fredrik Grümmer 
Kirjaltaja Karl Fredrik Henriksson
Puutarhuri Karl August Hiltunen 
Kirvesmies Axel Emanuel Mallenius 
Kirvesmies   Johan Alfred Nybom
Veturimies Karl Väinö Sjögren 
Vuokraaja Karl Mauritz Wickström 
Herra  Axel Öhman 


Perustamiseen ilmeisesti antoi aiheen Haagan silloisen huvilayhdyskunnan nopea kasvu.
Lisäksi lähiseudulla ei ollut muuta palokuntaa. Haagan muututtua kauppalaksi vuonna 1922 VPK toimi kauppalan palokuntana ja monenlaisen muunkin toiminnan ylläpitäjänä. Varoja toimintaan ja rakentamiseen hankittiin lukuisten kesäjuhlien ja iltamien avulla. Palokunta ylläpiti urheilukentälle sijoitettuja katsomopenkkejä ja palkintokorokkeita. Ne oli vakuutettu vakuutusyhtiö Fenniassa 500 markan arvosta. Myöskin kentällä sijainnut tanssilava oli palokunnan rakentama ja ylläpitämä.

Jossain vaiheessa palokunnan rakentama tanssilava tuhoutui,
minkä jälkeen palokunnan hallitus lähetti Haagan kauppalan hallitukselle 8.3.1927 seuraavansisältöisen kirjeen: “Koskapa on sangen tärkeää, että kauppalassamme on hyvä juhlakenttä,
missä kaikki kesäisin pidettävät ulkojuhlat voisi pitää, saanemme koht. kauppalan hallitukselta tiedustella: Onko kauppalan hallitus ryhtynyt toimenpiteisiin uuden karkelokorokkeen rakentamiseksi sen jälkeen kun aikaisempi tuli tuhotuksi.
Välttääksemme ajanhukkaa pyydämme vastausta ensitilassa, sekä samalla ilmoitusta toimenpiteistä joihin kauppalan hallitus aikoo ryhtyä asian suhteen.”

VPK:sta tuli yhteiskunnan lempilapsi ja se nautti täydellä syyllä suurta suosiota nopealla puuttumisella aika usein tapahtuviin tulipaloihin.
Kuitenkaan vuosina 1916 ja 1920 ei sattunut yhtään tulipaloa.

Yhteisiä tapahtumia pidettiin alkuvuosikymmeninä mm. Pitäjänmäen ja Malmin vapaapalokuntien kanssa. Myöskin vuosittaiset kesäretket Munkkiniemeen olivat suosittuja.
Vuonna 1908 paroni Ramsayn piti esitellä uutta ruiskua ja letkukalustoa. Koska hän kuitenkin oli estynyt saapumasta kyseiseen tilaisuuteen, pidettiin uimarannalla yleisurheilu- ja uimakilpailut sekä nautittiin mukana tuodut eväät. Illalla palattiin takaisin torvisoiton, laulun ja vihellyksen tahtiin. Urheilu olikin oleellinen osa palokunnan toiminnasta. Vuosikokouksissa mm. valittiin urheilutoimikunta.Tämä tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1909 tarkoituksena edistää yleisurheilutoimintaa naapuripalokuntien kanssa.
Tämä perinne jatkuikin 1950-luvun puolelle. Kiertopalkintosarvi on edelleen Haagan VPK:n hallussa. Yhteistyötä tehtiin myös Huopalahden Hurjat –urheiluseuran kanssa. Yhteistyömuodoista mainittakoon juhannusjuhlat Kissanpotilla, joita vietettiin aina vuoteen 1963 asti.

Viralliseksi viranomaiseksi VPK:ta tukemaan asetettin joulukuussa 1909 palovaliokunta, johon kuului kolme henkilöä.
Näiden tuli huolehtia yleisten palokaivojen kuntoonlaittamisesta.

Kaivoja oli kaksi, joista toinen oli Karlsberg n:o 2 -nimisellä palstalla radan pohjoispuolella ja toinen lähellä Huopalahden asemalle vievää maantietä, nykyisellä Palokaivonaukiolla. Valiokunnan tuli lisäksi valvoa niiden hoitoa ja ylipäätään huolehtia palontorjumisesta. Vuonna 1911 tämä valiokunta korvattiin sellaisella palolautakunnalla, jota palojärjestys edellytti. Tämän jälkeen kiirehdittiin ainakin parin uuden palokaivon rakentamista muihin alueen osiin ja suuri paino pantiin kaikkien talojen vuosittaisille palotarkastuksille.
Vesijohto tuli kauppalaan vuonna 1928.

Vuonna 1913 lainpitäjät pyysivät palokunnalta selvitystä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan poliittisesta kannasta. Selvitystä pyydettiin myös siitä, onko palokunnalla oma lippu ja kuka on sen suunnitellut. Mikäli tiedusteluun ei vastattaisi, uhkana oli 50 markan sakko. Palokunnan hallitus ei vastannut tiedusteluun.
Asia lienee unohtunut, sillä sakkoa ei koskaan peritty.

Monien vaiheiden jälkeen joulukuussa 1915 Haagan huvilayhdyskuntaa
varten vahvistettiin palojärjestys, joka koski myöhemmin myös Haagan kauppalaa.
Uusi palolainsäädäntö vuonna 1933 vaati kuitenkin palojärjestykse nykyaikaistamista. Näin tapahtuikin. Perusteellisen valmistelun jälkeen kauppalan valtuusto hyväksyi uuden ehdotuksen joulukuussa 1935. Maaherra vahvisti palojärjestyksen vuonna 1936.

Uudistuneeseen palolautakuntaan kuului nyt viisi jäsentä ja kaksi varajäsentä.
Toimeenpaneva viranomainen oli kauppalan palopäällikkö,
jonka tehtävä oli sivutoiminen. Hänellä oli sijainen ja oli määrätty, että molemmat eivät saaneet samanaikaisesti poistua kauppalan alueelta.
Tämän lisäksi oli erityinen palokatselmuslautakunta, johon kuului palopäällikkö, nuohooja ja yksi palopäällikön määräämä talonrakennusasioihin perehtynyt henkilö.
Palokunnnan tuli muodostua yhdestä kunnalliseen palotoimeen kuuluvasta vapaaehtoisesta palokunnasta, jonka vahvuus tuli olla vähintään 30 miestä.15 miestä käsittävää reserviä pidettiin sen lisäksi tarpeellisena kaiken varalta.

Kauppalan ensimmäiseksi palopäälliköksi valittiin 1. syyskuuta 1936 asentaja Verner Rönnqvist, joka syyskuussa 1944 siirtyi eläkkeelle. Tilalle tuli työnjohtaja Gustav Alexander Winkler, joka toimi tehtävässä vuosina 1945 – 1946. Gustav Winkler toimi myös VPK:n pitkäaikaisena päällikkönä (1941 – 1971). Mainittakoon lisäksi, että pakokunnan päällikkö Harry Rönnqvist (1937 – 1940) toimi palomiehenä Helsingin vakinaisessa palokunnassa, asemapaikkanaan silloinen Pääpaloasema (nyk. Erottajan pelastusasema), noin neljän vuosikymmenen ajan. Hän oli saattamassa alkuun sammakkomies- ja savusukellustoimintaa. Kesäisin hän toimi sammutusveneen päällikkönä.
Harry Rönnqvist jäi vakinaisesta palokunnasta eläkkeelle 1960-luvulla.

Kesällä 1937 tehtiin Haagan kauppalan kanssa sopimus palokunnan asemasta kunnallisena elimenä. Tämän mukaan se sitoutui 15 000 markan vuosittaista korvausta vastaan, minkä summan palokunta sai vapaasti käyttää suoranaisia kustannuksia varten, ylläpitämään ja korjaamaan palokalustoa ja säilytysrakennusta, hankkimaan palokalustoa sekä toimimaan sammutustyössä siten kuin palolaki, palosääntö ja kauppalan palojärjestys määräsivät.

Edelleen palokunta antoi jäsentensä allekirjoittamat sitoumukset ja ilmoitukset heidän päivystyksistään, jotka kauppalan hallitus katsoi tarpeellisiksi. Palokunta sitoutui siihen, että palosäännön määräysten mukaisesti kaksi palokuntaan kuuluvaa miestä, jotka olivat saaneet säädetyn koulutuksen, olivat aina valmiina lähtöön. Tähän kantajoukkoon kuului 11 miestä.

Haagan kauppala antoi palokunnan käyttöön palokalustonsa, varustusvaatekappaleet ja muut laitteet erityisen tavaraluettelon mukaisesti. VPK sitoutui hoitamaan huolellisesti sitä omaisuutta, jonka kauppala oli antanut sen käyttöön, ja korvaamaan kauppalalle ne vahingot, joita mahdollisesti aiheutui palokunnan jäsenten huolimattomuudesta.
Sitävastoin palokunta ei ollut vastuussa tulipaloissa, harjoituksissa tai muussa virantoimituksessa aiheutuneista puhtaista onnettomuuksista.

Haagan kauppalan historian mukaan Haagan VPK on kaikkina aikoina kunnialla täyttänyt tehtävänsä ja hoitanut hyvin sammutustoimen kauppalassa.

Haagan liityttyä Helsinkiin, alkoi palokunnan asema muuttua. Haagan VPK on nykyisin yksi Helsingin kaupungin 15 sopimuspalokunnasta.
Toisin sanoen se on tehnyt kaupungin kanssa sammutussopimuksen.
Näitä sopimuksia on vuosien aikana ollut useita ja ne on neuvoteltu yhdessä kaikkien helsinkiläisten vapaaehtoisten palokuntien kanssa. Nykyinen sopimus on vuodelta 1999. Uusi palokuntasopimus on tällä hetkellä (kevät 2004) valmisteilla. Pelastuslaitos antaa VPK:lle hälytykset ja avustaa hälytysosaston toimintamenoja ja kalustohankintoja. Toiminta-alue on laajentunut vastaavasti Haagasta koko Helsingin alueelle.

 


Markku Poutanen

Jaa Facebookissa