Nouseva

Legenda Vesku Loiri muistelee Haagan aikoja

Vesku; -Kymmenen ikäisenä tienasimme tupakka- ja leffarahoja kaverini kanssa keräämällä Huopalahdesta osmankäämiä, joita myimme 20 pennillä Ruskeasuon ja Etelä-Haagan rouville. Minä olin puhemiehenä ja kaveri kantajana. Myöhemmin huomasimme, että niistä sai jopa 50 penniä kappaleelta. Viikkorahoilla olisi päässyt vain kerran viikossa elokuviin, mutta osmankäämillä pääsimme joka päivä leffaan, ja saimme vetää vielä röökiäkin. Röökiä poltettiin salaa metsässä.
 

Vesku; -Yksi noihin aikoihin vaikutuksen tehnyt elokuva oli Kierreportaat (1945). Sitä esitettiin Kit-Kat Haagassa, joka oli omakotitaloon tehty teatteri ja sijaitsi puolentoista kilometrin päässä kotoa. Olin hyvissä väleissä omistajan kanssa ja pääsin sinne toisinaan ilmaiseksi sisään, kun tein pikku töitä. Kierreportaat katsoin moneen kertaan. Se pyöri kesällä: mennessä oli vielä valoisaa, mutta palatessa hämärsi ja piti juosta koko matka kotiin asti. Se oli sellaista tykkitietä, sillä Haaga oli aika metsää niihin aikoihin.


Vesku; -Aloin nähdä unia, joissa minua ikään kuin opetettiin painottomaan tilaan. Usein leijailin ja lensin unissani, otin pitkiä loikkia ja leijailin yhdellä hypyllä useita satoja metrejä. Nämä kokemukset tapahtuivat aina samassa paikassa Pohjois-Haagassa, lähellä tienristeystä, joka vie Pirkkolaan. Siellä oli bunkkeri, jonka venäläiset rakennuttivat kiinalaisilla vangeilla. Tätä bunkkeria pitkin juoksin ja otin vauhtia ja lähdin liitelemään. Se tuntui tosi makealta.
 

Vesku; -Meillä piti kerran olla ottelu Lauttasaaressa, mutta se peruuntui. Lähdimme harjoittelemaan Taliin, missä oli toinen joukkue sattumalta harjoittelemassa. Menin sanomaan heille, että pelaisitteko meidän kanssa. Ne lupasivat ja kysyin heiltä, "Mikä seura?" "Huopalahden Hurjat", ne sanoivat. Se oli ensimmäinen seurani, missä olin pelannut pikkujunnuna. Aloimme pelata. Minä olin maalissa, mutta ne eivät oikein päässeet hyökkäämään. Oli vielä kylmää, sillä oli toukokuun 20. päivä. Ja kuinka ollakaan huusin meidän hyökkääjällemme, että vaihdetaan paikkoja. Sain pallon ja juoksin sitten Huopalahden Hurjien maalivahdin kanssa yhteen. Kuului kauhea paukahdus. Jalkateräni jäi alleni. Luut polven ja nilkan välistä menivät poikki.

T.K

Hannu Nyberg kertoo mistä innostus rock´n´rolliin oikein sai alkunsa; -Kyllä mä luulen, että se lähti syksyllä 1959 kun mä näin Pohjois-Haagan yhteiskoulussa livenä the Rock Brothersin eli Vesa-Matti ja Pekka Loirin. Se oli eka kerta kun mä näin rokkia. Veljekset kävi sitä samaa koulua, ja niillä oli oikein bändikin. Mikko Kuoppamäki oli rummuissa. Siitä samasta jutusta lähti myös tää mun rumpuhomma.

Rock Brothersit esiintyivät koululla kaiken kaikkiaan kaks tai kolme kertaa, ne oli tosi kovia. Oikein kunnon rokkia. Se meininkihän se oli, joka nimenomaan teki vaikutuksen. Enhän mä mitään biisejä muista. Mutta enhän mä ollutkaan kuin 10-vuotias. Se oli eka rock-kokemus.



Nouseva

Jaa Facebookissa