Markku ja Martti Poutanen Vallilan Puu-Kuntsin pihassa 1952. Kuva©Markku Poutanen

Oli nasta vuosi 1950 ja iltamyöhä jolloin tupsahdin Naistenklinikalla ja mä heti hiffasin et jossain flekkaa sen meinasin heti tsekkaa, mut olin nyytissä en päässyt fönäriin tsiigaa Steissin eldistä. Aukaisin simmut ekan kerran, niin piti heti ruveta dokaa bulista tuutista, silloin jo tajusin et jumazukka mä olen Stadis!

Mut roudattiin Sporalla Valkan Kuntsille budjaa. Puu-kuntsiksi niitä sanottiin. Ne oli mun elämäni parhaita aikoja, kutittelivat ja pukivat vaatteet päälle, mutta siitä en dikannut kun ne päristeli huulia mul oli lärvi aina ihan märkä.

Budjattiin ekaks Mummolla hyyryläisenä ennen kuin saatiin oma läävä Kuntseilta, oli puu lämmitys ja snadi mesta muutenkin ja meitä oli huushollissa kuusi henkeä. Minä broidin kanssa goisattiin samassa bunkassa ja Mummo löhösi omassa Hetekassa. Faija ja Mutsi sekä faijan broidi lattialla. Aamulla ketä lähti ensin duuniin goisas dörtsin edes ja järjestys oli joka ilta tämä, mestan määräsi lähtöaika.

Komposti katos ja WC oli pitskulla mistä myös voda roudattiin luukkuun, mikäli ei ollut putket jäässä. Viikonloppuna, lauantaisin kun duunareilla oli viikko täys meidän naapurin veljekset Topi ja Kalle rupesivat dokaa "kippurahäntää" tai yhdentähden Jallua, ensin ne rupes hoilaa Rilluma-Rei lauluja ja illan edetessä keskenään flaidaa, me hannattiin aina että se laudasta bygattu väliseinä prakaa oli kuin kamelin selkä notkollaan ku vellokset paini, siksi siinä seinällä ei pidetty mitään ei olisi mikään pysynyt. GeeBee budjas meitä vastapäätä kartsan toisella puolella ja niiden pitskussa oli lekari mitä käytiin, mutta niistä ja muista lisää toisella kertaa.