Oma muistoni Artsille 7.1.50-6.3.90
Arto oli ensimmaisia nuoruuden ihastuksiani.
Eraana kauniina paivana Artsi saapui Nousevalle taynna intoa, kertoen etta han oli allekirjoittanut ensimmaisen levysopimuksensa. A puolena olisi suomenkielinen versio Herman's Hermitsien menestyslevysta "No milk today", mutta toistaiseksi B puoli oli viela avoin.
Sitten paatettiin myos B puoli, se tuli olemaan Rolling Stonesien "Lady Jane", joka silloin oli eras lempilevyistamme (siis Artsin ja minun, olihan Artsi antanut minulle nikinkin Miki, silla hanen mielestaan olin Jaggerin nakoinen. Oliko hyva/paha sita en osaa sanoa mutta tytto joka on miehen nakoinen, huh huh. Niihin aikoihin ei kai kukaan enaa edes muistanut nimeani, olin Miki kaikille ja tuosta nikista oli todella hankalaa paasta eroon, se kulki uskollisesti mukanani varmasti noin 20 vuotta).
No tuon B puolen kappaleen julistuksessa koko jengille, en nyt muista kuinka paljon meita siina oli mutta ylensa olimme iso kasa murkkuja, Artsi veti minut syrjaan ja sanoi omistavan B puolen minulle. Jeeeee
Olimme nuoria ja elama edessa, eli nuo ensi hurmiot kestivat sen minka kestivat. Pari kuukautta tuon levytyksen jalkeen Artsista oli tullut kuuluisa
ja sitten saapuikin se traaginen syksyinen ilta !
Tassa vaiheessa muistot nostavat aina hellan hymyn huulilleni.
Oli syksyinen ilta, sataa ripotteli ja mina olin suunnannut askeleeni kohti Nousevaa, siella olisi saattanut olla joku kaveri, joka sateesta huolimatta tai sadetta uhaten oli lahtenyt ulos. Ilta oli pimea, kostea ja ripottelukin alkoi muuttumaan kunnon sateeksi. Kun saavuin Nousevalle, oli toisesta suunnasta tulossa joku ei tunnistettava hahmo, mutta Nousevalla ei ollut ketaan.
Kohdatessani tuon hahmon, aaah kukas siina olikaan... Artsi. Jaimme siihen katoksen alle odottamaan sateen loppumista. Han kertoili uutisiaan ja uutuuksiaan ja mina siina katsella killitin ihanuuttani, pidimme toisiamme kadesta ja oli niin onnellinen ja hyva olo.
No sade laantui ja paatimme lahtea Emolle katselemaan jos siella olisi ollut joku tuttu. Kun paasimme sateen kastelemalle pimealle pimealle Nayttelijantielle, Artsi veti katensa pois kadestani ja vakavana totesi ettei han voi enaa kavella kenenkaan kanssa kasikadessa, silla nyt kun han on kuuluisuus lehtimiehet saattavat nahda ja siita tulisi heti lehtijuttu, joka taas ei olisi hyvaksi hanen maineelle, taytyy ajatella faneja. SIIS, HELP GIVE ME A BREAK kasittamatonta fanatismia syrjaisessa Haagassa, minne ei niin varmasti ainoakaan lehtimies olisi lahtenyt kylmana, sateisena, pimeana syysiltana. Silloin se vain tuntui niin todelliselta, niin lopulliselta niin surulliselta! Nykyaan tuo saa hellan hymyn huulille!
IIIIIIIKKKKKK, mun pienen pieni sydameni SE SARKYI ja tiesin etta olin ikuisiksi ajoiksi menettanyt hanet AMEN.
Huh huh, otti koville ja itku meinas tulla, mutta Snagarilta kuitenkin paatin palata Nousevalle jos nyt siella olisi ollut joku.
Ja olihan siella, toinen ihastukseni, han naki minut hieman murheisena, han silitteli ja oli hella ja piti hyvana ja kertoi mukavia ja nauratti ja oli kultainen ja... niin se elama jatkui.
Seuraavana paivana Artsi ei ollut enaa muistoissakaan, silloin unohtaminen oli niin helppoa!
Hella suukko sinulle Artsi sinne jonnekkin, missalie oletkin!
Miki Jaa Facebookissa |
Markun nostalgiasivut | Copyright © Nouseva.com 1956 - 2024