Urheilun tähtihetkiä

Talonmies "Pena" Poutanen 1950 luku. Kuva Markku Poutanen

Kesällä slitari Pena vahti nurmikoita ku joku haukka. "Pois sieltä nurmikoita tallaamasta, johan nyt on piru..." - enkö mä ole sanonu siitä oikomisesta, johan nyt on kumma.  Talvella sama Pena rakensi snadin hyndän ja jäädytti pihan keskelle luistinkentän.  Hyndästä hypättiin pari metriä ja slitari huusi fönäristä pisteitä;  - "Viistoista, huono alastulo."  Kahdeksantoista, olis tullu enemmän jos olisit pitäny kädet edessä.  Kenne väitti, että slitari oli rakentanu hyndän fönärinsä alle, että sais olla dumarina. Kenne oli tietty paras, sitä se oli melkein joka lajissa. "Pistä Kenne kädet sillai eteen", slitari huusi.  - "Älä sä mua neuvo, Denkku on mun valmentaja." Myöhemmin slitari kävi katsomassa, ku me hypittiin isosta hyndästä, muttei antanu pisteitä enää.

Luistinkentällä pelattiin pilleriä. Mailoja saatiin Suomen parhaalta pillerinpelaajalta Tauno Timoskalta, joka kävi talossa kylässä. Kenttä oli muuten hyvä, mutta kaks hiekkalaatikkoa ja keinut oli aina tiellä. Timoska näytti, miten pallo lähtee. "Koita, jos saat tonne koulun seinään", me kinuttiin. "Mä olen jo oppirahani maksanu, en mä enää koulun fönejä ala makselemaan", Timoska sanoi. Kenne sai pallon ikkunaan. "Jos joku kysyy, se oli Tauno Timoska." Slitari Pena hoiti jäädytyksen ja kyttäs kentän reunalla, ettei me menty märälle jäälle. "Päästä jo, se on jäässä..." "Nyt", se karjas ja taas hyökättiin kentälle ja peli jatkui.

Keväällä jää sitten suli ja hyndä hävisi. Ja nurmikko rupesi kasvamaan."Pois sieltä nurtsilta, johan nyt on markkinat..." Koitettiin saada slitarilta lupa futiksen pelaamiseen nurtsilla. Turhaan. Yritettiin ottaa futaaja Lauri Lehtinen apuun, muttei se suostunut. Mutta pallon anto, lohdutuksena. Ja lohdutuksena juoksutti slitari Pena meitä kilpaa talon ympäri. "Mutta ei sitten oiota nurmikolle." Kennellä oli paras aika, mutta se diskattiin. Oli astunu nurmikolle.

Make S