1958
Kuva
Paperinkeräysksen vastaanottopaikka "Jättärimesta"

Asunto-osakeyhtiö AITIO. Kuva©nouseva

60°13'30.60"P  24°53'43.58"I

AITIO - Thalian aukion laidalla ja tässä kuvassa etualalla olevassa autotallissa oli -50-60 luvulla paperinkeräyksen vastaanottopaikka, josta käytimme nimitystä "Jättärimesta".


Katuosoite:  Ida Ekmanin tie (Aino Acktén tie 6)

Suunn. aloitus:                   1954

Käyttöönottovuosi:            1956

Rakennuttaja:                    Helsingin kaupungin asuntotuotantokomitea

Urakoitsija:  Holvi Oy

Suunnittelija:                      Arkkitehti Jorma Järvi

Muut suunn: Rakennusarkkitehti Marko Rajala, arkkitehti Anna-Liisa Sippala, rakennusmestari Heikki Laristo

Alkuperäiskäyttö:             Kerrostalot

Nykykäyttö: Kerrostalot

Rakennushistoria:             Vuonna 1999 haettiin lupaa rakennuksen ylimpien parvekkeiden kattamiseen ja kaikkien parvekkeiden lasittamiseen (rakennusarkkitehti Marko Rajala). Vuonna 2003 haettiin lupaa kylpyhuoneen ja WC:n välisen väliseinän poistamiseen asunnosta U 172 (arkkitehti Anna-Liisa Sippala). Vuonna 2004 haettiin lupaa kylpyhuoneen ja WC:n välisen väliseinän poistamiseen asunnosta U 166 (rakennusmestari Heikki Laristo).

Aluekokonaisuus:              Rakennus on osa Asunto-Oy Aition vuonna 1956 valmistunutta ja arkkitehti Jorma Järven suunnittelemaa kuuden kerrostalon kokonaisuutta.

Kerroslukumäärä:             Kolmikerroksinen rakennus, jossa on yksi kellarikerros.

Perustus:      betoni

Runko:         betoni, tiili

Julkisivut:    Rakennus on katettu pellillä. Julkisivut ovat punaiseksi maalattua rappausta. Päätyjulkisivut on verhoiltu kalkkihiekkatiilellä. Betonisokkeli on voimakkaasti uurrettu.

Suojelutilanne:                  

Lausunnot:  

Piirustusaineisto:               RVVA



Paperin keräys

Paperinkeräyskello Stima oli kova houkutin 1950-luvulla. Rannekello oli keräystoiminnan merkittävin houkutin, jonka omistajaksi pääsi kerättyään mittavan määrän jätepaperia. Valkoisessa metallitaulussa on nimi Stima. Ranneke on alkuperäinen musta tekonahkaranneke. kellossa on messinkikuoret, joiden pinta on kromattu. Painettava takakansi on terästä.


Toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa Suomen talouselämä eli niukkuuden aikaa. Ulkomaan valuutan puutteessa tuotteiden maahantuonti oli tarkan kontrollin alaisena ja tuotteiden tuonti lisensoitu.  Koko teollisuus kärsi suuresti raaka-ainepulasta. Raskaat sotakorvaukset söivät resursseja valtavasti. Asian helpottamiseksi erilaisten jäteaineiden keruuta kehitettiin ja paperiteollisuutta varten organisoitiin mittava paperinkeräyskampanja. Järjestelmällinen paperinkeräys alkoi kun Jätekeskus Oy (nykyiseltä nimeltään Paperinkeräys Oy) perustettiin vuonna 1943. 


Perustajaosakkaina olivat aikansa suuret paperitehtaat. Yhtiönä se oli ja on edelleen paperi- ja kartonkitehtaiden yhteinen organisaatio paperin keräämistä ja raaka-aineen hankintaa varten. Yrityksen toiminnan käynnistämisessä avainhenkilöitä olivat lakimies Bernt Relander, Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n mahtimies Juuso Wallden sekä Veikko Mäkelä. Relander valittiin yhtiön ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi. Hänen "oikeana kätenään" toimi Mäkelä, josta tuli yrityksen seuraava toimitusjohtaja vuonna 1971. 


Aluksi jätepaperinkeräys kohdistettiin teollisuuteen kuten kirjapainoihin, paperin jalostuslaitoksiin, pakkauksia käyttäviin yrityksiin jne. Rauhan solmimisen jälkeen mukaan tulivat kotitaloudet ja julkiset keräyskampanjat alkoivat. Keräyksen runkona olivat OTK:n ja SOK:n osuuskaupat ja keskolaiset yksityiskaupat. Suomalaiset olivat paperinkeräyksessä edelläkävijöitä, mistä Ruotsin teollisuus otti myöhemmin mallia perustamalla vastaavan paperinkeräysyhtiön.

Keräyksen kannustimet

Organisoidussa paperinkeräyksessä ihmisiä houkuteltiin keräystyöhön palkkiomenetelmällä, jossa kerääjä sai palkkioksi työstään erilaisia hyödykkeitä.  Aluksi houkuttimena oli syötävää. Vuonna 1947 palkkiona sai mm. sokeria ja riisiä. Myöhemmin lisäksi tuli vaihtoesineitä, kuten kelloja, pöytähopeita (Tanskassa suunnitellut Margit-pöytähopeat) ja leluja tytöille ja pojille: englantilainen Meccano rakennus-sarja pojille ja Siro-nukkeja tytöille. Keräykseen kannustavien houkuttimien suosio kasvoi, ja niin palkkiokeräyskampanjat vakiintuivat. Eri kampanjoita jatkettiin aina 1970-luvulle asti.  


Kustakin keräyspisteeseen jätetystä erästä sai painoa vastaavan arvosetelin, joita vastaan sitten sai erilaisia palkkioesineitä. Seura-lehdessä alkuvuodesta 1948 ilmoitettiin mm. että 10 kilolla niputettua jätepaperia saa 100 grammaa puhdasta sokeria. Tai "jos mieli tekee makeisia, saatte vaihtoehtoisesti niitäkin: 5 kiloa jätepaperia – ja Teillä on oikeus ostaa 50 g makeisia – ajatelkaahan jätepaperilla".

Muutama vuosi myöhemmin, 1950-luvun alussa käynnistettiin "Vaihda paperi kelloon" -kampanja. Siinä kerättävän paperin määrä oli huomattavan suuri. Tiettävästi kello oli paperimäärällisesti suurin palkkio. Palkintokelloina oli aluksi saksalainen Porta-kello ja hiukan myöhemmin tuli sveitsiläisiä rannekelloja, sekä miesten että naisten kelloja. Keräyskelloille keksittiin itse nimet, joita olivat Stima, Regalis, Nostra ja Marco.  Viimekasimainitussa miesten rannekellossa on FEF-190 kaliiberin koneisto. Kellojen valinnasta ja ostosta vastasi SOK:n kellotoiminnasta vastannut kelloseppä Olavi Ericsson. Palkintokellojen huollosta sen sijaan vastasi itsenäinen kelloseppä.

Teksti: Veikko Ahoniemi

--------------------------

Tarinaa keräyksestä

Keräystoiminta oli innokkainta 1950- 1960-luvuilla. 1970-luvulla keräyspalkkiot lopetettiin.Keräys palkintoja olivat erilaisia makeis- ja tavarapalkkiot, halvat kamerat ja kaikenlainen krääsä.


Keräystä mainostettiin; -Kerää sata kiloa paperia, niin saat meiltä upean Stima-merkkisen rannekellon. Vaihtoehtoisesti sai samalla paperimäärällä ja 600 markalla oikean mustan nuken, jollainen oli tyttöjen kannustimena.


Paperipinoja kuljetettiin milloin milläkin konstilla, talonmieheltä lainatulla kotikärryllä, lasten rattailla, pulkalla, kelkalla ja polkupyörän tarakalla. Paperin keräyksessä myös yritettiin pientä vilppiä joskus että saatiin paperipinolle lisää painoa. Pinon keskimmäisiä lehtiä kasteltiin tai jopa kiven pinon väliin laittamalla. Keräyksen vastaanottaja kyllä nämä poikien kikat äkkiä oppi. Saattoi saada jopa porttikiellon vähäksi aikaa.


Tälle vuonna 1943 perustetulla Paperinkeräys Oy on nykyisin paperinkeräyspisteitä jokin 6000 paperinkeräyspistettä kautta Suomen.

Markku Poutanen

 
1958