1958
Kuva
Sammakkolampi "Sammis" / Kissis"

Sammakkolampi / Kissan kalliot / kuva©nouseva

60°13'17.18"P  24°53'26.29"I

Etelä-Haagan ja Pohjois-Haagan välillä lähellä Haagan Alppiruusupuistoa on avokalliot, puistosta länteen. Paikkaa nimitettiin aikoinaan Pohjois-Haagan puolella Sammakkolammeksi (Sammis) ja Etelä-Haagassa puhuivat Kissan kalliosta, (Kissis). Täällä Haagan VPK vietti aikoinaan Huopalahden Hurjien kanssa yhteisiä juhannusjuhlia (Kissanplotti) aina vuoteen 1963 asti.

Historia Haagan patteri - Sammakkolampi

Kahden tykin patterit.
Tykkiasemat ovat linjalla koillinen - lounas. Eteläisen tykkiaseman (20 x 15 m) rintasuojan muodostaa jyrkkä louhittu kallioseinä sekä eteläsivulla suurista lohkareista kasattu korkea kivivalli. Rintasuojan korkeus on 5 - 6 m.

Pohjoinen tykkiasema on jäänyt keskeneräisemmäksi. Sen eteläinen seinä on 3 metriä korkea kallioseinämä. Muuten tykkiaseman kohdalla on ainoastaan matala kuoppa. Kuopan länsikulmalla on kaksi matalaa maavallia sekä pohjoisessa nurkassa kasa kivenlohkareita. Kuopan keskellä on kivenlohkareita.

Tykkiasemia yhdistää kallioon louhittu 35 x 4 m yhdyshauta, syvyys 3 m, johon on rakennettu betoninen suojahuone (A = 30 m²), jonka kummassakin päässä on umpeen hitsatut rautaovet.

Patterin pohjoisen tykkiaseman taustalla (itäpuolella) on keskeneräinen kalliolouhos mahdollisesti luolaa varten. Louhokseen johtaa 7 m leveä maahan kaivettu kulku-ura koillisesta kallion juurelta. Uran pohjoisreunalla on kasa suuria kivenlohkareita. Uran eteläreunalla on jäljellä lahonneita aidantolppia.

Itäpuolelta löytyy myös matala betoninen perusta, jossa on rautapultteja. Kaikkialla patterin ympärillä on kallioon kiinnitetty kymmeniä rautapultteja, joiden käyttötarkoitus ei ole tiedossa.

Tykkiasemien välissä olevaan yhdyshautaan on rakennettu sillan kaltainen maavalli, josta laskeutuu portaat suojahuoneen eteläiselle sisäänkäynnille. Tämä rakenne sekä suojahuoneen betonointityöt ovat todennäköisesti myöhemmältä ajalta kuin ensimmäinen maailmansota.

Patteri on saattanut olla tarkoitettu 305 mm:n tykeille. Töiden keskeneräisyys viittaa siihen, että patterin rakentamiseen oltaisi ryhdytty vasta juuri ennen vallankumousta. Eteläisen tykkiaseman lohkareseinustalle on mahdollisesti suunniteltu betonoitua vallia. Pohjoinen tykkiasema on ollut ehkä tarkoitus kaivaa syvemmäksi ja rakentaa siihen myös betoniset seinät. Jos taustalla olevan kallion louhintatyöt liittyvät luolan rakentamiseen, olisi sen edestä täytynyt poistaa maata ja kalliota useita metrejä alaspäin mikä olisi ollut hyvinkin mahdollista.

Minkäänlaista kirjallista dokumenttia patteriin suunnitellusta aseistuksesta ei ole löytynyt. Sitä ei ole mainittu Helsingin teollisuuspiirin vuoden 1941 luolakartassa, mutta v.1938 inventointikertomuksessa paikalla mainitaan sijainneen kivilouhos. Kohdetta on käsitelty museoviraston ja rakennusviraston inventoinneissa yleensä luolana, joka on merkitty väestönsuojelukäyttöön.

Tarinaa Sammakkolammesta

Suomalaisen yleisurheilun ensimmäisen olympiavoittajan Verner ”Isä” Järvisen poika, Matti "Maailman Matti" Järvinen vietti useasti aikaansa näillä kallioilla. Matti Järvinen oli maailman paras keihäänheittäjä lähes koko 1930-luvun ajan. Hän saalisti vuosikymmenen aikana olympiavoiton, kaksi Euroopan mestaruutta sekä kymmenen peräkkäistä maailmanennätystä jättäen muille vain murusia.
Järvisen kirjallisesta lahjakkuudesta kertovat hänen kirjoittamansa teokset Tieni keihäänheiton maailmanmestaruuteen (1934) sekä Suomalainen keihäänheittotaito (1950), joissa hän analysoi tarkasti keihäänheittäjän harjoittelua ja heittotekniikkaa. Matti Järvinen muistetaan Helsingin Kisa - Veikkojen edustusasusta, mutta hän ehti edustaa uransa aikana myös Tampereen Pyrintöä, Viipurin Urheilijoita, Kerkkoon Nuorisoseuran Urheilijoita sekä Keravan Urheilijoita.

Tämä "Maailman Matti" istuskeli useasti yksikseen Sammakkolammen kallioilla, joskus myös viiniä lipitellen. Aina samalla pöydän muotoisella "voimaa-antavalla" kivellä (näkyy kuvassa alhaalla), jonka hän aina muisti meille mainita. Löydettiin vielä jälkeenpäin tämä kivi Suomalaisen Markun kanssa kun menimme sitä etsimään vuonna 2008. Matti opetti meille myös keihäänheittoa Haagan hyppyrimäen notkossa olevalla hiekkapolulla vuosina -66, -67. Matti nähtiin myös useasti 50 ja 60-luvulla "Etskun" kentällä heittämässä keihästä.
Kovasta urheilulegendasta oli siis kyse, mainittakoon Matti Järvisen muiden lajien osalta; juoksu 100 m: 11,3, pituus 708m vuosi 1937, 3-loikka: 14,28 vuosi 1935, Kuula: 14,35 vuosi 1938, Kiekko: 41,50 vuosi 1937 ja Keihäs 77,23 vuosi 1936 (ME).

Etelä ja Pohjois-Haagan poikien nahistelua 1950 luvulla
Haagan laajentuminen pohjoiseen johti siihen, että oli selvitettävä missä raja kulkee. Etelä - ja Pohjois-Haagan nuoriso joskus nahisteli näiden kallioiden herruudesta. Etelä- Haagalaiset olivat sijoittuneet Sammakkolammen reunoille ja Pohjois- Haagalaiset taas vastaavasti Ida Ekmanintie, Aito-talojen tuntumaan. Suo-aluetta (Alppiruusupuisto) pidettiin taistelukenttänä. Taisteluja ja nahisteluja oli useasti, kivitettiin, jopa ilmakivääreillä ammuttiin.
Tämä Haagan sammakkolammen seutu on ennekin ollut sotaista seutua. Tältä läheiseltä suoalueelta pikku pojat löysivät 60-luvulla pahoin ruostuneen kiväärin. Monet vuoden 1918-taistelukuvat saksalaisista Huopalahdessa on otettu juuri näillä kallioilla.
Ilmakiväärit (Diana, Haenel) olivat poikin aseita myös kun taisteltiin pitkänpuiston eli (Runar Schildtin puistoon) herruudesta 1950 luvun lopulla.

Lampi (kuva sininen kohta)

Tätä lampea ei hyvin muisteta, eikä sitä enää ole. Olisiko jäänyt jo Pyynikin varastorakennuksen pohjan alle? Lammesta seipäillä pikkupoikana aina tongittiin jotakin aarteita. Lammessa oli hetekkaa, polkupyöriä ja suurin aarre minkä löysimme, oli ilmatorjuntaan käytetty hylsy (arvio). Hylsy oli kooltaan jokin noin 15 -20 sentinmittainen ja paksuudeltaan noin 2 -2,5 senttiä.

Sammakoita ja vesiliskoja oli paljon, isoja rupikonnia, siitäkö saanut nimensä
Sammakkolampi? Rupikonnat laitettiin lasipurkkiin, että päästiin pelottelemaan oman pihan tyttöjä. Lammessa oli myös kaloja, tosi isoja ruutanoita joita jahdattiin ja ongittiin. Niitä myös joku ilmakiväärillä ampumalla pyydysti. Ruutanat oli jostain aikoinaan lampeen tuotu, muutenkin ne elävät vaikka missä lätäkössä. Kallioiden läheisyydessä pesi myös 60-luvulla kanahaukka. Varpushaukka pesii vielä tänä päivänäkin Peikonhampaan metsikössä.

Paikan vaarallisuutta kuvaa myös se kun meidän talon isät ja poliisit etsivät ja naarasivat meitä, kadonnutta kolmea poikaa Sammakkolammesta, olettivat meidän sinne hukkuneen. Silloin oltiin onneksi muualla.
Mitä ne kalliot voisikaan meille kertoa.........?

Markku Poutanen

Lähdeaineisto:
Helsingin maa- ja merilinnoitus ensimmäisen maailmansodan aikana
Teksti ja tutkimustyö John Lagerstedt
Tutkimustyö Markku Saari
 
1958