1958
Kuva
Helsingin nuorisokerhon moottorirata 1965 "Harjis"


Kuvassa vasemmalta, Markku Poutanen, Jorma Suomi, Vesa Huuskonen, Eino Smolander sekä tuntematon mopopoika? Kuva 1965/ copy ©H.S / Nouseva.
60°12'47.74"P  24°54'31.93"I

Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen moottorikerhotoiminta alkoi näissä Haagan tiloissa jo vuonna 1957. Harjiksen maa-alue oli noin 9-hehtaarin suuruinen alue. Vuoden 1956 lopulla tapahtui tämä alueen varsinainen luovutus. Ensimmäisinä kouluttajina toimivat kokeneet motoristit Dick Lundin ja Eino Smolander.

Tarkoituksena oli antaa helsinkiläisille nuorille liikennevalistusta ja näin myös ennalta ehkäisemällä vähentää moottoripyörä - sekä mopo-onnettomuuksia. ”Töölön sairaalassa oli jopa oma osasto silloin näille liikenteessä loukkaantuneille nuorille”.

Toiminta Haagan harjoitusradalla alkoi ensin mopo ja moottoripyöräkursseina ja muuttui todenteolla aktiiviseksi vasta vuonna 1964, jolloin alkoivat moottoripyöräkorttiharjoitukset. Varsinaisen moottoripyöräkoulun oikeudet Nuorisotoimi sai vuonna 1970.
Nuoriso toimiston toimesta Haagan harjoitusradalla toiminnan ohjaajina toimivat tuolloin Eino ”Eikka” Smolander yhdessä Unto ”Unski” Kauppalan ja Matti Herlevin kanssa joka hoiti liikennekoulutus osuuden. Alkuaikoina Seppo Lipponen, entinen kurssilaine auttoi huolloissa Eikkaa. Myöhemmin, 1969 tuli mukaan myös Jorma Laine.
Eikka ja Unski olivat myös talviaikaan Pohjois-Haagan ostoskeskuksessa toimineen nuorisokerhon "Räkälän" ensimmäinen isäntiä talvisin 60-luvun alussa, kartta (Haaga 1958) kohta 6.

Tämän artikkelin kuvassa näkyy taustalla vanha parakki missä nämä teoria - sekä moottorioppitunnit pidettiin. Rakennus oli lautarakenteinen, pinta-ala 120m2, huoneluku 3. Sisäänkäynti oli etelänpuoleisesta päädystä. Kurssit olivat kesäisin ja kestoltaan aina yhden kuukauden kerrallaan. Kurssimaksu oli 5 mk. Olen näitä kursseja käynyt myös itsekin vuosina 1965 ja -66. Moottoripyöräily sekä mopoilu olivat silloin niin innostavaa, että kävin parikin kurssia perättäisinä kuukausina.

Kurssien historiasta kertoo eräässä haastattelussa nuorisoasiamies Kurt Forsman, jota entiset kurssilaiset kutsuvat Kurtiksi; Alkujaan kursseilla oli jopa yli 40-oppilasta kerrallaan ja pyrkijöistä voitiin ottaa vaan 1/3-osaa hakijoista. Myöhemmin pyrittiin rajoittamaan kurssilaisten määrä 25-henkilöön kerralla. Alussa pidettiin jopa 2-rinnakkaista kurssia Touko - Syyskuun välillä. Kolmena edellisinä vuosina kursseilla on ollut yhteensä noin 800-kävijää. Kurssilaiset olivat suunnilleen puolet koululaisia ja puolet työssä olevia ja muutama tyttökin oli 25 pojan joukossa. 2-iltana viikossa oppilaat harjoittelevat teoria ja ajo-opetusta käytännössä. kurssin keskeyttäneet liikkuivat siinä 10 % paikkeilla. Ikäraja oli 15v vähintään ja enintään 21v. Kurssien aikana opetus on 24 tuntia, 8-iltaa, 2-kertaa viikossa, joista liikenneopetus, ajo-opetus ja huollon opetuksien osuus oli kukin 8 tunnin mittaisia.
Ajo iltana harjoitukset lopetettiin aina klo:21.00 että ei häiritä lähiseudun asukkaita.

Muistoni siitä, kun mentiin ”Harjikselle” Pohjois-Haagasta ensikerralla mopoilla Vesa Huuskosen ja Jorma ”Jore” Suomen kanssa. Olimme mopoilla liikkeellä ja seuraavana päivänä istuimme jo liikenneteoriatunnilla. Teoriatuntien lomassa saimme tutustua moottorin purkamiseen ja kokoamiseen käytännössä. Kalustona siellä oli enimmäkseen JAWA pyöriä, mukana myös K-125 ja yksi kardaani- vetoinen Simson pyörä sekä jotakin muuta senaikaista kalustoa.
Kaluston olivat lahjoittaneet Suomen Koneliike Oy.; Konela Oy ja Sören Berner & Co. Autokilta niminen liikenne raittiusyhdistys lahjoitti käyttöön tämän Simson 250cm³ nelitahtipyörän johonka Unski värkkäsi myöhemmin Velorexin sivuvaunun. Kaluston arvioidaan olleen yli kahden miljoonan arvoinen.
Kurssin päätyttyä saatiin alaikäisinäkin ajaa yleiseltä liikenteeltä suljetulla radalla kierros. Rata oli noin kilometrin pituinen hiekkarata. Yleensä nämä päättäjäisajot suoritettiin 125 - 175 cm³:la JAWOILLA.

Kerran olivat oikein huippupäättäjäisajot, jotka ikuisesti muistan, kun sinne radalle tuotiin 250 cm³:n Raimo Reinin kilpakäyttöön rakennettu scrambley/motocross - HUSQVARNA. Lajia kutsuttiin ensin scrambley ja vuodesta 1953 lähtien alettiin puhua motocrossista.
Tarinaa pääsystäni Reinin scramblis pyörän puikkoihin. Oli taas kurssin päättäjäisajot ja jonotettiin Raimo Reinin kilpa- ”Husselle”, jolla saimme ajaa yhden ratakierroksen. Tuli vuoroni käydä puikkoihin, pulssi oli varmaankin pilvissä ja adrenaliini nousussa. Jalkani eivät edes ylettäneet kunnolla maahan, kun istuin satulaan, siis ”sitsille”. Smolanderin Eikka piti jonkun muun kanssa pyörää pystyssä ja apurit antoivat viimeiset neuvot ennen ajosuoritustani. Mietin, että päästäkää jo irti, kyllä minä osaan ja myös näytän sen teille. Eikka sanoi vielä lopuksi, että ole sen kaasukahvan kanssa todella varovainen, kun siinä on pika-kaasukahva. Lähtö tapahtui toki tulisesti, kun heti piti kokeilla sen kaasun ominaisuuksia. Ei siinä keula ollut pahasti pystyssä, kun santa pöllysi takanani. Eka kurvi meni loistavasti ja kokeilin kilpapyörän ominaisuuksia takasuoralla, siinä nykyisen veripalvelurakennuksen idän puolella. Edessä oli vielä etelän puoleinen jyrkkä kurvi, jonka myös ”sladasin muka” tyylikkäästi ennen maalisuoraa. Ajattelin, että vedän samalla rataennätyksen, jonka muistaakseni Vesa oli kellottanut. En tiedä ennätyksestä, mutta loppusuora tultiin toki komeasti keula pystyssä. Toiset olivat kalpeana ja toisilla taisi naama punottaa, ainakin minulla kun tulin pyörän päältä pois. Sain ajostani sille kesälle ymmärrettävästi Eikalta Haagan harjoitusradalle porttikiellon.

Unto ”Unski” Kauppala ja sivuvaunullinen moottoripyörä.
Unski opetti ajoharjoituksia moottoripyöräkorttia varten ja tuli kerran Simson 250 cm³ sivuvaunupyörällään käymään ”Harjikselle”.
Muistan ikuisesti hänen hyvät pyöränkäsittelytaitonsa niin kuin Iso - Masan. Unski lähti ratakierrosta kiertämään sivuvaunu koko matkan ilmassa, siis kierros kahdella pyörällä - onnistui. Saman tempun myöhemmin teki myös "ISO-MASA" Matti Herlevi.

Tarinani, kun kokeilin ensikerran sivuvaunullista moottoripyörää; oli kurssin ajo- opetuksen vuoro, nyt sivuvaunullisella, kardaanivetoisella SIMSONILLA. Suomen Jorma lähti kyytiin ja istui sivuvaunussa, ”lullassa”. Kiersimme radan ympäri, tai ainakin oli tarkoitus. Ajoin takasuoran jälkeiseen kurvaan liian lujaa ja pamautettiin ”lulla” päin puuta. SIMSON yritti vielä sitkeästi kiivetä rinnettä ylös, kun ”lullan” keula nojasi isoa mäntyä vasten. Sain jotenkin loppujen lopuksi SIMSONIN sammumaan ja katsoin kun Jorman jalat törröttivät sivuvaunun keulasta ulos. Lasikuituinen keula oli lyhentynyt puolella metrillä - eipä naurattanut. Pantiin tupakaksi ja vedettiin hermosauhut, ennen kuin jatkettiin matkaamme maaliin. Jormalla oli sivuvaunun keula sylissään, kun tulimme lähtöpaikalle takaisin. ”Snadisti nolotti”. Tämä oli vahinko ja tästä ei seurannut kuin lisäopetusta.

Haagan harjoitusradan maastossa, keskuspuiston metsässä järjestettiin myös mopotrialajoja. Tarinani kisoista 1967 mihin myös osallistuin. Nämä trial kilpailut oli jo neljännet Harjiksen maastossa joita Eino Smolnder järjesti. Mukana oli myös tuleva maailman mestari Yrjö Vesterinen ja meidän oma suosikkimme oli Haagan oma poika Vesa Huuskonen. Näiden välistä kisailua odotettiin innolla.
Koko sarjakilpailun voittajaksi selvisi äärimmäisen niukasti 17-vuotias Vesa Huuskonen Tunturimopollaan. Voittaja Huuskonen kuulu Haagan kovaan trialporukkaan ja sai voitostaan POHJOLAN -maljan 1967. Ankaran kilvoittelun jälkeen vasta 14-vuotiaan Yrjö Vesterinen sijoittui toiseksi. Pikkuinen ja pippurinen Vesterinen on hankkinut taitonsa Espoon Frisansin maastoissa, joissa myös Välisalon trialveljekset ovat taitonsa hankkineet. Kolmas oli Pekka Laine, neljäs Lasse Bruun (Haaga), viides Eikan poika Vesa Smolander (Haaga), kuudes Markku Poutanen (Haaga), seitsemänneksi tuli Ari Laaksonen ja kahdeksas oli Matti Virtanen. Muutama kuvakin löytyy Nousevan kuvagalleriasta, Harjiksen mopotrialista.

Harjiksella ajettiin trialia kilpailuita jo 60-luvun alussa. Helsingin Moottorikerhon eli HMK oli järjestäjänä. Matti Herlevi muistelee näin; Ajoin trialia pari kolme vuotta ja ensimmäiset skabat Harjiksella. Jopa SM kisoja siellä ajettiin. Ajoin ensikerran Solifer mopolla prätkä sarjassa. Siinä oli omatekoiset jalkatapit ja jalkajarru, 75 hampainen takaratas ja se nousi vaikka puuhun. Taisin saada jopa yhden SM pisteenkin.

Haagan harjoitusradan ”Harjiksen” kohtalo alkoi sinetöityä -70 luvun puoli välillä kun ympärille alettiin rakentaa. Tuli SPR:n veripalvelua, asuintaloa ym.

Mopopojat siirtyivät Haagan hiihtomajan rakennukseen, löydät paikan kartalta (Haaga 1958) numero 16. Mopopojat nimittivät tätä Pouttukerhoksi. Jossa olivat muistaakseni mukana Hilpin Eki, Ortelan veljekset Jarmo ja Masa, Atte, Eikan kundi Vesa Smolander, Raine Keinänen ja vauhti-veikko Bruuno. Kavereista löytyy myös YLE Elävän arkistosta video "Mopojengi 1968".

Moottoripyörätoiminta siirtyi Maunulan nuorisokerhon ”Lärvätsalon” autotallin tiloihin. Toiminta oli kyllä jo aloitettu siellä jo 1967, kuten Vuosaaressa ja askartelupaja Vesalassa pärinäpoikien sussuille. Unski siirtyi Maunulan kerhovastaajaksi. Myöhemmin moottorihalli- ja moottoripyöräkoulu siirtyi Maunulasta Teuvo Pakkalantie 5, Pohjois-Haaga.

Ajo-opetus ja teoriaopetus siirtyivät samalla vanhalle Messuhallille, siis Töölön kisahallin Liikennetoimintakeskukseen. Nykyjään toiminta on siirretty vuodesta 2003 alkaen Tattarisuolle Nuorten liikennekoulutusalueelle.

Stadi oli aikoinaan kova moottoriurheilun Mekka. Motocross-kilpailut Helsingissä järjestivät Laakson kentällä HMK, vuodesta 1949 aina 60-luvun puoleenväliin saakka jonka jälkeen ajot siirtyivät Ruskeasannalle. Kisajärjestäjänä on siellä toiminut jo vuodesta 1959 lähtien TiMK sittemmin Vantaan moottorikerho. Ajoja kylläkin ajettiin 60-luvulla molemmilla radoilla. Motocrosslegendoja olivat aikoinaan sellaiset nimet kuin, Tor-Erik Johansson Stadista, eli ” Scramble-Johansson”, Raimo Rein, Rafu Saastamoinen, Aarno Erola, A.J. Kiviranta, Heikki Mikkola, Kalevi Vehkonen ja Pekka Vehkonen.

Maarata -ajot järjestettiin yleensä Käpylän raviradalla. Mainittakoon Yrjö Heikkilän kova rata ennätys raviksella 1951. Kansalliset ja kansainväliset Speedway kisat ajettiin Velodromilla ja ajettiin myös mikroautoilla. Lajia hallitsivat 1950 luvulla Simo Ylänen, Antti Pajari TMK, Pertti Mikkola HMK ja Kauko Jousanen HTM. Speedway legendana tunnettu Kauko "Nappi" Jousasella oli myös autokorjaamo Pohjois-Haagassa Näyttelijäntien loppupäässä olevassa pommisuojassa, jonka muistan, että ”Napistakin” haagalaisuutta löytyy.
Stadissa ajettiin myös muuallakin kuin Käpylässä. Jääspeedwaytä nähtiin jo 1949 Helsingin olympiastadionilla ja merenjäällä. Maarata-ajoa ajettiin myös Vartiokylässä.

Suurin, sekä kaunein Stadissa 1932–1963 välisenä aikana oli kuitenkin Eläintarhan ajot, virallisesti Suomen suurajot. Kisat pidettiin aina äitienpäivänä, lauantaina oli harjoitusajot ja itse kilpailut ajettiin sunnuntaisin. Kävin kaikissa 50-luvun kisoissa aina vuoden 1963 traagiseen Ruotsalaisen Örjan Atterbergin kuolonkolariin.

Pieni tarina tähän; Pohjois-Haagassa, Ohjaajantien 5-7 kellarissa, siis meidän taloyhtiön tallissa oli Eläintarhan ajojen aikana kaksi kuuluisaa moottoripyöräilijää. Ensin oli britti Peter Ferbrache vuosina 1959 ja 1960. Kilpapyörät hänellä oli 350c AJS, ja 500c Matchless. Ferbrache saavutti molemmilla pyörillään voiton 1959, sekä myös voiton 1960, joka tuli 350c luokassa. Tämä Peter Ferbrache menehtyi myöhemmin kilpa-ajoissa 60-luvun lopulla.
Toinen ajaja tallissamme oli Peter Pawson, Uusi-Seelanti. Hän hallitsi Eltsussa voitollaan 1961, 500c luokkaa, Norton pyörällään. Ohjaajantiellä risiiniöljy aina haisi, kun nämä edellä mainitut kilpa-ajajat virittelivät ja kokeilivat pyöriään kadulla, ennen kuin poliisit kerkesivät paikalle. Olihan se kyllä kovaäänistä jyrinää, kun nelitahti kilpavehkeet päristelivät kadulla ilman kunnon äänenvaimenninta.

Ohjaajantiellä oli myös toinen prätkä-talli jo 50-luvulla. Se oli vastapäätä vanhaa hyddaa ja siten loistava mesta trialin harjoitteluun. Siellä kundit aloittivat ja oppi isä Teriön Jorma antoi ohjeita. Tallissa oli 6 kundia, Herlevin Masa, Heimannin Reijo, Liukkosen Holger, Verosaaren Risto, Lindholmin Tappari ja Riskusalon Leksa. Kaikki ajoivat jotain skabaa, trialia tai enskaa. Aina tallilta lähdettäessä nämä poikkesivat Nakkiemolla skruudaamassa parit nakit. Tämä paikka löytyy kartalta (Haaga 1958) kohdasta 10.

Teksti: Markku Poutanen
Lähdeaineisto: Matti Herlevin koti-arkisto ja VMPK
 
1958