1958
Kuva
Haagan hyppyrimäki "Hynda"

Pohjois-Haagan hyppyrimäki 1960. Kuvassa Torsten "Tode" Holmström hyppää Huopalahden Hurjien kisoissa 1960 alle 14v sarjassa. Kuva-copy©/Nouseva.


60°13'32.05"P  24°53'18.80"I

Pohjois-Haagan hyppyrimäki eli "Skvettamäki / Hydda / Hynde / Hyndä" näillä nimillä hyppyrimäistä puhuttiin stadissa. Haagan puurakenteinen hyppyrimäki oli suunnilleen samanlainen joita  Helsingissä oli noin 15kpl eri puolilla kaupunkia 20 -60 luvulla. Helsingin Hyddamäkikulttuuri oli pitkään vireämpää kuin missään muualla Suomessa.
Haagan mäki oli tällä paikalla (Peikonhammas kohta 4) kallioiden itäpuolella ja laskeutuen alas peltoaukealle Ohjaajantielle päin. Haagan hyppyrimäki purettiin joskus 60 luvun lopussa turvallisuussyistä, niin kuin moni muukin mäki sai purkutuomion. Mäen valmistusajankohdasta ei minulla ole tarkkaa tietoa. Oletan, että 40- luvun lopulla rakennettu? Ylämäessä oli noin 15-20m laskuosuus, hyppyrinokan korkeus noin 1m ja alamäen osuus 24m. Hyppyjen pituudet yltivät johonkin 18-20 metriin.

Pohjois-Haagan parhaimpiin kuuluva hyppääjä oli ehdottomasti Tuomo "Laani" Vartiainen, jolla oli myös Haagan hyppyrimäkiennätys nimissään 22m, olipa hän myös Helsingin-piirin mestarikin alle 12-v sarjassa sekä myöhemmin 14v -sarjassa jatkoi palkintojen haalimista kierrellessään stadin kisoja broidinsa kanssa.
Tuomon veli Timo "Ruide" Vartiainen (14v sarjassa) muistelee Haagan Hyddaa; -Hurjien jäsenten välisissä mäkikisoissa hyddalla oli parhaimmillaan 50 osallistujaa. Hyddalla oli stadin vetämät valot ja siellä järkättiin 50-luvun lopulla myös Huopalahden-Hurjien toimesta avoimia Stadin iltakisoja, joissa oli kundeja parhaimmillaan yli 100 osallistujaa. Aikuisia näihin pikku- hyddiin ei laskettu. Sarjat olivat alle 16v -14v ja 12v. Hyddasta hyppi kundeja, joiden nimiä myös muistan. Timppa "Vinetto" Viinikari, Heikki "Hessu" ja Eero Lahelman, Pertti "Pera" Ståhl, Peran luokkakaveri Sohlbergin Timo (Edusti Huopalahden-Hurjia). Ainakin jäsenten välisiin kisoihin osallistuivat myös  Holmströmin "Tode", Heikki "Hessu" Teerikannas, Paavilainen, Andelinin Jukka, Matti Maavuori ja saattoi olla myös Häkkisen "Kenne".
Lähialueelta Etelä-Kaarelasta sekä Etelä- Haagasta tuli myös kundeja hyppäämään.
Yhden gimman myös muistan. Hän oli tosi hyvä hyppääjä. Johanssonin Grisse joka budjas Ruskiksella ,"Ruide" muistelee. 

Markku "Bobi" Poutanen jatkaa; -Nuoremman polven hyppääjiä oli myös Raine Salmi, Kimmo Söder, Matti ja Vesa "Vekku" Heinonen. -Heinosen Vekku muistelee hyppyaikojaa; -olihan mulla hyndan työkalu koppiin sekä valokaappiin avaimet. Venäläisen Eikka oli stadin vastaava, me kundejen kanssa pidettiin mäki kunnossa. Vielä kahvisäkeillä kannettiin lunta metsän varjoisilta paikoilta. Mäkiennätys on tasaselle, laitettiin koroketta leipälaatikoista, nostettiin nokkaa sekä lähtölavaa se riitti, tultiin tasaselle alas n.30-33m. Kerran mentiin Kohtaniemen Sepon kanssa hiihtämällä Monikon mäkeen Kiloon, hypätään päivä ja tullaan pois. Kyllä virtaa oli. Sain myös Venäläisen Eikalta 260cm Flyik Finn lasikuitu skimpat, ne oli hertsikassa Helsingin hiihtäjien kopissa. Dösällä stadiin, Ruotsalaisen teatterin kulmalta lähti Hertsikan dösät. Muutaman hypyn kerkesi ja takas Haagaan.

Mäkiskimbat olivat puusta sekä reunat niissä hikkoria. Yleisin mäkiskimbojen väri oli viininpunainen tai sininen ja pohjissa oli useammat spoorit . Yleisin merkki taisi olla Karhu. Tuli sitä itsekin joskus Haagan hyndästä polvet hyytelöllä hypättyä tavallisilla Karhu skimboilla. Paljon myös hypättiin mäestä "lättäreillä", jotka tehtiin katkenneista suksista ,"brakanneista skimboista". Kundit myös duunasi joskus ylämäkeen kaksi latua ja hyppäsivät käsikädessä sekä yhdellä suksellakin piti kokeilla kaatumatta. Ainakin "Laani" koklasi.

Stadilaista mäenlaskun historiaa

Suomessa ensimmäiset mäenlaskukilpailut pidettiin Katajanokan kalliolla 9. maaliskuuta vuonna 1899. Järjestäjänä toimi Helsingin Sporttiklubi ja kilpailut voitti Helsingissä asunut norjalainen insinööri Christian Nielsen. Katajanokalla, jossa 4 jalkaa korkeasta hyppyristä kantoi pisin hyppy kokonaista 5,8 m. Hyppyri oli vähän toista metriä korkea eikä siitä monikaan selvinnyt kaatumatta.

Suomen ensimmäiset piirustusten mukaan rakennetut hyppyrimäet rakennettiin vuonna 1905 Helsingin Alppilaan ja Kajaaniin. Vuonna 1906 Alppilassa järjestettyjä kansainvälisiä kilpailuja hallitsivat norjalaiset. Alppilan hyppyrimäki purettiin pois ennen sotaa ja sen nokka eli "skvetta" oli tehty lohkotuista kivistä. Alppilan "skvettamäen" mäkiennätyksen Heikki Paunosen kirjassa mainitaan olleen jopa 35m paikkeilla, (kohdassa Hydda). Alppilassa oli toinenkin pienempi mäki Linnanmäen-Vesilinnan kallioilla niin sanottu "pikku-Alppis" jonka alamäki päättyi kadulle, Erkki Mattsson muistelee. Erkki "Eki" Mattsson kertoo myös kirjassaan (Kun Eki Oli Snadi) Helsinginkadun "Hesarin-Hydda,sta". Mäki sijaitsi Helsinginkadun 34:n kohdalla ja laskeutui nykyisin Tauno Palon puistona tunnettuun notkelmaan. Stadin rakentama puinen lähtötorni oli Alppikadun pohjoispuolella. Stadin Slangi ry:tä Fjalar Åsten ja Arno Soisalo muistelevat myös Hesarin "skvettamäkeä" josta hypyt kantautuivat johonkin 15m.

Näistä muista Helsingin hyppyrimäistä olen kerännyt seuraavaa tietoa; Lauttasaaressa "Larussa" oli 32m mäki, Lauttasaaren urheilupuiston luoteisreunassa, hypyt laskeutuivat urheilukentälle. Maunulassa "Monses", Koivikkotie no:14 kohdalla keskuspuistossa oli 24m mäki. Siinä oli erikoisen matala hyppyrinnokka, jokin 20-30cm, jonka muistan hyvin, hypyt suuntautuivat Koivikkotielle päin itään. Tuusulantien alkupäässä Käpylässä "Käpis" oli 22m mäki (Shellin) vieressä olevilla kallioilla. Tuusulantien ja junaradan välimaastossa ja hypyt suuntautuivat Tuusulantielle päin. Kumpulassa oli luonnonmäki, "Henkselit"..

Pukinmäessä "Puksu" siellä oli "Aarnikan" mäki. Munkkivuoressa oli "Munkan" putki-Hydda, joka oli rakennettu putkitelineistä ja sijaitsi Talin keilahallin läheisyydessä olevalla rinteellä ja oli tavallista pienempi mäki kuin yleensä. Meilahdessa "Meikku" (Allergia sairaalan takana) metsikössä oli Hydda sekä myös toinen snadimpi mäki joka oli Paciuksenkadun itäpuolella, Kuusitien sekä Mäntytien risteystä lähellä olevalla "bärtsillä" oleva Hydda ja hypyt suuntautuivat siitä Munkkaan päin. Ruskeasuon Hydda "Ruskis". Vartiokylän Hydda "Vartsikka" joka näkyi nykyiselle kehä 1:lle, minkä suuntaan myös hypyt suuntautuivat. Muistaakseni tämä oli vähän bulimpi mäki niin kuin "Larun" Hydda. Herttoniemessä "Hertsika" oli stadin suurin ja paras mäki ,sekä 1-2 pienempää mäkeä ison mäen pohjoispuolella. Herttoniemen mäki oli jo rakennettu 30 luvulla ja hypyt olivat pisimmillään noin 50m, ennätys oli 52m. Herttoniemessä myös aikoinaan nähtiin hyppäämässä Elis Ask, joka paremmin tunnetaan Suomessa nyrkkeilijänä kevyen sarjan Euroopan mestarina 1951.

Suomessa hyppytyylit olivat todella erikoisia. Aivan aluksi niin kuin muuallakin maailmalla, pyöriteltiin lennon aikana käsiä molemminpuolin.  DDR:n Helmut Recknagel oli omalle tyylillensä uskollinen, pitäen hypyn aikana kädet eteenpäin työnnettynä. Suomalaisten kehittämä aerodynaaminen tyyli 50-luvun alussa mullisti koko hyppykulttuurin jota ulkomaalaiset vieroksuivat alussa. Hyppytyyli oli tosi kova noja eli "snuju" eteenpäin, jopa suksien suuntaisesti ja kädet tiiviisti sivulla housunsaumoissa Veikko Kankkonen. Tyylit olivat jopa niin erikoisia joskus, että kädet aseteltiin jo ylämäen laskussa hyppyasentoon liu'un aikana.

Mäkihyppykulttuuri eli kultakauttaan Suomessa 50 ja -60 luvulla. Joka pihalla "pitskulla" oli jonkin sortin hyppyri. -Ennen hyppäämistä tietysti kinattiin kuka oli ketäkin hypätessään; Niilo Halonen, Juhani tai Kalevi Kärkinen, Eino "Milli-Ville" Kirjonen, Hemmo Silvennoinen, Ensio Hyytiä, Helmut Recknagel, Veikko Kankkonen. Kovin kundi yleensä sai pihalla käyttää nimeä Tauno Luiro, joka Oberstdorfissa 1951 oli hypännyt maailman pisimmän hypyn 139m (nykyisin hypätään 100m pidemmälle).
Meitä suurien ikäluokkien poikia oli niin paljon että nimet eivät riittäneet kaikille. Siitähän tuli yleensä känää ja joskus jopa tapeltiin. Ohjaajantien pihassa kun hypittiin niin talonmies "gosari" Poutasen Pena antoi parvekkeelta pisteitä pojille.

Teksti; Markku Poutanen
Lähteet; Hiihtoliitto, Helsingin Sporttiklubi, Tesnnaaks Stadii, bonjaaks slangii (Heikki Paunonen)
 
1958