Musse ja Boi-Boi Emon nakkikiskalla

Me käytiin 50 ja 60-luvulla jonkinlaisina kanta asiakkaana Emon nakkikiskalla. Me oltiin leffa -friikkejä minä ja Boi-Boi. Tulimme useasti iltamyöhällä ja välillä vasta yöllä. Hyvin usein me käytiin kahdessa leffassa samana iltana ja pantiin käytännössä kaikki liikenevät fyrkat leffaan.

Tämä merkitsi sitä, että me hyvin usein dallattiin keskustaan ja takaisin. Fyrkkaa oli tosiaan niin vähän. Minulla sitä oli vielä vähemmän kuin Boi-Boilla. Leffaillan jälkeen olin niin sipissä, että ei ollut varaa hodariin ei edes "köyhikseen" (20-penniä), porilaisesta puhumattakaan. Välillä Boi-boi kyllä piffas jos pystyi. Aika usein sain kuolata kun hän kuitenkin aina osti jotain. Muistan miten se porilainen döfäsi mu nesaan kun hän söi omaansa ja jäin ilman. 

Emo oli jonkunlainen terapeutti meille ja sille kerrottiin kaikenlaista, jota ei olisi voinut edes omalle mutsille paljastaa. Kyllä me ihmeteltiin miten se pärjäsi saamatta jotain keuhkista siinä kopissa talvellakin. Eristämätön koppi ja luukku auki. Tulihan se välillä ulos sieltä kopista röökille meidän kanssa. Sillä oli kyllä aika vahvasti päällä kylmänä aikana. Se kiska oli jonkunlainen keidas siellä Pohjios-Haagassa kun koko lähiö nukkui ja oli pimeänä. Sen kiskan döfis levisi laajalle tyynessä ilmassa ja veti jengiä kuin valo kärpäsiä.

Kerran Boi-Boi sanoi, että jos me ei olisi oltu kavereita ja käyty leffassa se oli jotenkin varma, että alkaisi dokaamaan. Minusta oli outoa, että miten se sen saattoi tietää? Se oli jotenkin outo siinä mielessä, ettei koskaan tietääkseni pyörinyt muiden kanssa. Olimme todella läheiset ystävät. Kun meidän tiet lopulta erosivat ja aloin heilua muualla. Boi-Boi alkoikin dokata ja muuttui jotenkin etäiseksi. Kai se sen takia lähtikin täältä ennen aikojaan kuten kaikki, joilla ryyppyvaijeri juuttui päälle.

Tapio ”Musse” Arhola